jälkipyykkiä

STARTTIKURSSI 31.1 PAIMIO

Kymmeneltä kokoontui ABC-n kokoustilaan 18 lajista kiinnostunutta. Kaukaisimmat innostuneet olivat jo yöllä lähteneet ajamaan paikan päälle Kalajoelta asti.

Alkuesittelyissä selvisi mitä kokemuksia kullakin jo oli matkaratsastuksesta. Usea oli lajista vain kuullut ja ajatteli lajin olevan sopiva hänelle. Joukkoon mahtui jo vähän kisanneita ja toimihenkilönä olleita.

Tarkoitus oli, että tapahtuma ei ole yksinpuhelua eikä kalvosulkeiset ja keskustelu saatiinkin heti alusta asti ihan mukavasti käyntiin.

Yhdessä pohdittiin aluksi millainen on hyvä matkaratsastushevonen, mitä siltä vaaditaan ja mitä sen kanssa harjoitellaan. Toki myös mietittiin kenelle matkaratsastus sopii... eihän tämä laji kaikkia sytytä.

Ruokinta, talliolosuhteet, valmennus, varusteet ja kengitys käytiin päälisinpuolin läpi, koska nämähän on asioita jotka vaihtelevat hevosittain. Niistä ei juuri yksiselitteisiä neuvoja voi antaa. Pääpainohan on sillä, että opi tuntemaan oma hevosesti ja sen tarpeet.

Pisimpään keskusteltiin siitä mitä asioita pitää hoitaa ennen kilpailuita ja mitä kilpailuissa tapahtuu. Suurin osa kun ei koskaan ollut edes käynyt matkaratsastuskisoissa niin tapahtumat kisapaikalla olivat aika lailla hämärän peitossa. Samoin lupa-asioissa ohjeistettiin ja painotettiin ikuista murheenkryyniä eli rokotuksia. Lounais-suomen alueellahan aluekisojen rokotuspakko tuli voimaan vasta 2006, elikkäs täällä vielä monelle uusi asia.

Huollon merkityksestä ja huollon tehtävistä saatiin myös pitkä keskustelu aikaiseksi. Monelle olikin aika yllätys se miten paljon huollolta vaaditaan.

Lopuksi vielä lähes jokainen osallistui aluelupakokeeseen, ihan vaan varmuuden vuoksi, ja kaikki saivat hyväksytyn tuloksen.

Kahvittelun ja syömisten lomassa keskusteltiin vielä paljosta muusta ja innokkutta lajiin tuntui todella löytyvän... alkoivatpa jotkut jo suunnittelemaan kisajärjestelyjäkin omalle suunnalleen.

Moni oli sitä mieltä, että kannattaa varmasti lähteä kisoihin talkoohommiin, että näkee mitä siellä tapahtuu. Ei ole sitten kynnyt osallistua niin suuri.

Tulevaisuus näyttää kuinka monesta kurssilaisesta tulee lajin aktiiviharrastaja!
Kiitos Einelle ja kaikille kurssiin osallistuneille, kisoissa tavataan!

Minna

IRTOKENKÄKURSSI 28.2 URJALA

Irtokenkäkurssi järjestettiin tänä vuonna Urjalassa, Kolunkulmalla. Paikkana toimi autokorjaamon tilat, mikä alkuun hämmästyttikin suurinta osaa kurssilaisista. Ensitunnelmista kuitenkin selvittiin ja osallistujat saivat heti halliin päästyään kahvia ja vastaleivottuja korvapuusteja. 

Monisteiden jaon jälkeen opettajamme Simo Hietanen aloitti teoriaosuuden, apunaan video, minkä avulla moni asia olikin helpompi hahmottaa. 

Teorian jälkeen oli vuorossa ruokailu, minkä aikana Simon kanssa laitettiin verstasta uuteen uskoon. Väljempään tilaan jaettiin telineet ja niihin kiinnitettiin teurasjalat. Jälleen kerran tuli todistettua ilmastointiteipin mahtavat ominaisuudet, sillä yhden telineen kiinnitysmutteri oli jumissa. No, tämäkin yllätys voitettiin ja kurssilaiset pääsivät harjoittelemaan sitä, minkä vuoksi olivat kurssille osallistuneet.

Miten se irronnut kenkä naulataankaan kavioon? Kurssilaiset olivat erittäin aktiivisia ja Simon neuvojen ja yksityiskohtaisen opastuksen avulla jokainen sai kengän kiinni kavioon, mutta myöskin kengän irrotuksen hallitsivat kaikki.

Nopeimmat kengittivät "koko hevosen" eli neljä kenkää irti ja taas uudelleen kiinni. Taontaharjoitusta riitti, kun Simo antoi tehtäväksi takoa kengän mallikengän mukaiseksi. Teoriaosuuden aikana viileyttä valitelleet saivatkin nyt kunnolla hien pintaan, sillä kavion raspaus, kengän taonta, naulaus ja kotkaus ei olekkaan ihan niin helppoa, kuin sivusta katsoen näyttäisi. Joku sanoikin, että tämän jälkeen osaa arvostaa kengittäjän työtä ihan eri tavalla.

Käytännön harjoittelun aikana oli tarjolla kahvia, teetä, täytekakkua sekä lisää vastapaistettuja pullia, mitkä tekivätkin hyvin kauppansa.

Iltapäivän edetessä oli jokainen harjoitellut ilmeisesti tarpeeksi, sillä Simon kysyessä vielä halukkaita opettelemaan, ei intoa enää löytynyt. Niimpä saimme työntäytteisen irtokenkäkurssin päätökseen ja osallistujat pääsivät kotimatkalle.

Päivän kestäneen hulinan jälkeen verstas oli tyhjä ja hiljainen. Vielä oli muutamia järjestelyjä, kuten verstaan lattian siivous ja teurasjalkojen irrottaminen telineistä. Ilmastointiteippi oli todella sitkeästi kiinni, mutta lähtihän sekin irti kun kaksissa naisin sitä Erjan kanssa kiskottiin ja "puukotettiin"!

Irtokenkäkurssi oli tämmöinen tällä kertaa ja kaikki kivakin loppuu aikanaan.

Matkalaukka ry. kiittää jälleen opettajaamme Simo Hietasta, joka jaksoi väsymättä opastaa ja neuvoa koko pitkän päivän. Kiitos myös kaikille kurssille osallistujille, te teitte kurssipäivästä sen, mikä sen kuuluikin olla. Toivomme, että kaikki saivat sen tiedon ja taidon, mitä tulivat hakemaankin!

-Eine-

kuvia kurssilta

Ruusut ja risut irtokenkäkurssilta –09

- kiitos; huippukurssi! Nyt uskaltaa oman hevosen kanssa jatkaa. Ja ihanasti oli
  aikaa käytännön harjoitteluun
- onnistunut kurssi. Sopiva suhde teoriaa/käytäntöä, järjestäkää myös vuolemisen
  vastaava kurssi
- kurssi vastasi hyvin tarvettani antamalla varmuutta kiinnittää löysä tai irtokenkä
- Simolla oli asia hanskassa ja ulosanti käytännön läheinen
- moni asia konkretisoitui
- teuraskaviot hyvä harjoittelukohde
- tarjoilu oli hyvä asia pidempimatkalaisten kannalta
- kurssi, joka jokaisen hevosenomistajan tulisi käydä
- kengittäjän työn raskaus selvisi maallikolle
- antoisa kurssi ja hyvä tarjoilu!
- hyvä alustus
- käytäntöä tarpeeksi
- hieno tilaisuus päästä oppimaan... myös kantapään kautta ;) Edullinen!
  Ruusuja vain :)

IRTOKENKÄKURSSI tiivis ja tarpeellinen paketti

Viime viikonloppuna Urjalassa pidetty irtokenkäkurssi raotti tarpeellisella tavalla varmasti jokaisen osallistujan näkemyksiä kengitykseen liittyvistä tiedoista ja taidoista.
Kurssin vetäjä, Simo Hietanen Ypäjän Hevosopistolta on kutakuinkin oikeilla jäljillä väittäessään että "Jokaisen itseään ja hevostaan kunnioittavan hevosenomistajan olisi hyvä olla vähintäänkin tämän kurssin sisällön verran perillä kengityksestä"
Itse koin kurssin hyvin tiiviiksi ja tarpeelliseksi tietopaketiksi. Hienoin asia oli kuitenkin se, että pääsi ihan konkreettisesti kokeilemaan vähintään kengän poistoa ja takaisin lyömistä oikeaan kavioon - käytössämme kun oli lähiteurastamolta tuotuja hevosen jalkoja.

Kurssin aluksi kävimme Simon opastuksella läpi teoriaa, joka kyllä avasi ymmärrystä myös sille tosiasialle, että tällaisen irtokenkäkurssin antamat tiedot ja taidot ovat vain pieni osa koko totuudesta. Vasta perusteellinen ymmärrys hevosen anatomiasta voi antaa valmiudet ammattitaitoiselle kengitykselle.

Teorian jälkeen kävimme innokkaina kavioiden kimppuun. Usein niin tarpeellinen kerrospukeutuminen osoittautui tällä kertaa liioitelluksi kun hiki kirposi kunkin oppijan otsaan jo ensi senteillä. Kengät irtoilivat ja vasara paukkui. Nopeimmin oppivat saivat Simolta vielä lisäopetusta vuoluhommiin ja kengän takomiseenkin. Kaikkea oppia ja opetusta tuntui olevan tarjolla riittävästi, kuten myös ruokaa ja täytekakkua!

Kiitos Eine, Simo ja Matkalaukka :)

-Anniina Huovinen-

Osallistuimme irtokenkäkurssille myös viime vuonna. Kun näimme ilmoituksen uudesta kurssista, päätimme osallistua koska tuli hyvä tilaisuus päästä harjoittelemaan lisää.  Vuoden aikana olemme pari kertaa laittaneet pudonneen kengän takaisin, mutta lisäharjoittelu ei ole koskaan pahitteeksi. Tuli hyvää muistutusta mm. oikeista työasennoista ja otteista.

Kerran kun olimme laittaneet pudonneen kengän takaisin, tuli seppä noin viikon jälkeen ja sanoi, että ihan hyvin oli kenkä laitettu.
Teoriaosuudessa käytiin hyvin läpi perusasiat. Teoriaa, kuvia ja videoita olisi kuunnellut enemmänkin.

Tuntuu, että sai varmuutta lisää tähän hommaan. Tämänkertainen kurssi toimi meille tavallaan jatkokurssina :)
Tila ja järjestelyt olivat oikein hyvät ja jokainen sai varmasti harjoitella oman kavionsa kanssa tarpeeksi.
Tästä on hyvä jatkaa taas.

-Hanna Törmä ja Veijo Hellsten, Salo-

7.3. URJALA

Matkalaukan tämän vuoden ensimmäiset kisat ovat Urjalassa, Kolunkulmalla.
Kilpailupaikkana toimii Rekolan sorakuoppa, josta päästään välittömästi reiteille.
Sorakuopalla ei  ole kilpailupäivänä toimintaa, joten rekkoja tai kuormaajia ei
tarvitse pelätä. Se kuormaajakin taitaa olla umpijäässä..

Tämänkertaiseen kilpailuun on otettu mukaan myös hieman extraa, nimittäin yhden reitin osuudella  kuljetaan järven jäällä. Keliolosuhteet otetaan tietysti huomioon, sillä jos ilmastomme muuttuu jälleen nopeasti substrooppiseksi, niin silloin jäälle meno hylätään ja järvi kierretään polkuja ja pikkuteitä myöden.

Kilpailupäiväksi kannatta hevonen varustaa hyvillä hokeilla, erilaisten maastojen vuoksi pitoa tarvitaan. Lisäksi kunnollinen arsenaali lämmintä mukaan sekä ratsastajalle, hevoselle kuin myös huoltajille on tarpeen, sillä montulla saattaa tuuli osua napakastikin.

30KM IHANNELUOKKA

Ensimmäisen matkaratsastuskilpailuni suoritin kotipaikkakunnallani Sauvossa viime vuonna, tutuissa maastoissa. Kyseessä oli 30 km seuraluokka ja ratsuna oli Minna Oksasen Khamsin ox, ”Kemsi”, jolla on kokemusta matkaratsastuksesta jo reilusti. Kisa meni hyvin ja lajista taisi tulla se ”minun juttuni”.

Seuraava haaste oli suorittaa aluelupa, jotta pääsisi joskus kisaamaan pidemmissä luokissa. Koe oli helppo, koska sääntöjä ollut liikaa opeteltavana ja ne ovat kuitenkin ihan loogiset. Ensimmäisen alueluokkani ratsastin Kemsin kanssa Urjalassa. Koska takana ei ollut kuin yksi 30 km ratsastuslenkki, ja sekin kesältä, jouduin miettimään tarkasti, mitä pistää päälle, ettei vallan läkähdy. Minna kuitenkin lohdutti, että huoltojen aikana voi aina vähentää/lisätä varustusta.

Itse kilpailu jännitti aika paljon, etenkin ratsastaminen vieraassa maastossa mietitytti. Kemsikin oli jännittynyt, tai innoissaan, miten sen steppaamisen ja pää pystyssä kulkemisen sitten tulkitseekaan. Seuraluokassa meillä oli ollut räjähtävä lähtö, jota odotin nytkin, mutta turhaan. Koska alku sujui oikein rauhallisesti, oma jännityskin kaikkosi. Kemsi toimi joukkomme johtajana, mukana oli minun ja siskoni lisäksi kaksi muuta ratsukkoa. Meidän oli tarkoitus ratsastaa maksimi nopeudella, eli 15 km/ h. Ensimmäiseen huoltopisteeseen saavuimme myöhässä. Ei ollutkaan niin helppoa mennä täysillä vieraassa maastossa. Jokaista mutkaa pelkäsi, mitä jos sen takana onkin se jyrkkä alamäki, josta reittiselostuksessa varoitettiin? Tässä lajissa kun ei ole aikaa tutkia karttaa kesken matkan.

Sain myös todeta, että vieras ympäristö ja seura saa hevosen hermostuneemmaksi. Kemsi näytti minulle uusia puolia säikkymällä niin sulia kohtia maassa kuin hiihdosta syntyneitä jälkiä tai oksia, milloin mitäkin. Tai yhtäkkiä hän saattoi lyödä jarrut pohjaan, minähän en tästä mene. Kovalla käskemisellä ja hermoja suuremmin menettämättä selvisimme kuitenkin maaliin. Kovasta loppukiristä huolimatta emme päässeet tavoiteaikaamme, joskin jäimme siitä vain 12 minuuttia. On hieno tunne, kun ylittää maaliviivan. Se oli myös todella helpottavaa, koska oma kunto ei ollut lähelläkään hevosen kuntoa. Joka paikkaa kolotti ja jalat olivat maitohapoilla. Onneksi oli huoltajat, jotka pystyivät viemään hevoset eläinlääkärin tarkastukseen. Juokseminen olisi vaatinut suuria ponnisteluja...

Seuraavaksi tähtäimessä on 50 km alueluokka Sauvossa. Sitä ennen on aloitettava tiukka treenaus, sillä lihaskuntoa on parannettava. Oma ratsastusasento on myös syytä treenata kuntoon, koska jouduin toteamaan, että epätasapainoinen ratsastus ei aihetta lihaskipuja vain itselle, vaan myös hevoselle. Vauhdin kasvaessa myös omat ratsastustaidot joutuu koetukselle.

Kokemuksena kisat olivat mahtavat. Tuttujen maastojen ulkopuolelle lähteminen tuo uusia haasteita, mutta niistä selviämällä kasvattaa luottamusta hevosen ja ratsastajan välillä. Se lisää mukavasti itseluottamusta ratsastajana ja tuo esille puutteita, joita voi sitten treenata ennen seuraavia kisoja.

Matkalaukan toiset aluekilpailut järjestetään helatorstaina Pirttikoskella.
Kilpailukeskuksena toimii jälleen Pirttikosken koulu, osoitteessa Rimmiläntie 2148, 14500 IITTALA. Huolto-alueena on koulun piha ja traileriparkki sama kuin viimeksi

Reitit lähtevät siis koululta ja alussa mennään asvaltin reunaa, aivan kuten marraskuun kisoissa. Sen jälkeen on luvassa hiekkapohjaista kylätietä, vanhaa metsä-autotietä, lähes umpimetsää, polkuja, sorakuopan reunaa, mutta myös sepelillä päällystetty metsä-autotie. Tämä tie otettiin reitteihin mukaan vaikka hidastaakin matkantekoa, niin sen jälkeen on tosi hyvät pohjat ottaa menetetty aika loppumatkalla kiinni. Muutenkin reiteillä on vaihtelevaa maastoa, yksi siltakin (joka rakennetaan kisoja varten) mahtuu matkan varrelle, mutta maalia kohden reitit muuttuvat nopeammiksi.

Tämänkertaisessa kilpailussa myös huoltojoukot saavat näyttää tehokkuutensa.

Tässä vaiheessa Matkalaukka ry. kiittää kaikkia tiehoitokuntia, sekä yksityisiä maanomistajia sekä erityisesti Niemen kartanon omistajia, joiden mailla reitit 95%:sesti kulkevat. Ilman heidän apuaan tämä kisa olisi ollut paljon työläämpi järjestää! Myös iso kiitos Romu-Wesinille, heiltä saimme sponsoritukena siltatarpeet!

HELATORSTAI 21.5 PIRTTIKOSKELLA

Näin on jälleen saatu yksi kilpailu käytyä. Matkalaukalla on suhteet kunnossa tuon ilmojen haltijan kanssa, jos ei sada, niin on hellettä tai loskaa, pakkasta ja jäätävää tihkua, tai sataa ja sataa... kuten Helatorstainakin, taas kerran.

Kisojen järjestäminen on ihmeellistä hommaa, vaikka kuinka vannoo tämänkin olevan viimeinen kerta, niin silti löytää itsestään lapsenomaista intoa lähteä tuonne maastoon tarkastelemaan uusia reittejä. Helatorstain reitit olivat sinänsä helppja järjestää, sillä suurin osa niistä kulki Niemen kartanon mailla. Loput olivatkin yksityisten omistamia teitä ja metsiä. Reittien tarkastelua helpotti kovastikin, kun niitä pystyi ajamaan maasturilla lähes kokonaan läpi, muutamaa polkua lukuun ottamatta. Luvat käytettyihin reitteihin tuli mukavasti, ihmiset olivat oikein yhteistyöhaluisia ja auttavaisia.

Reiteistä yritin saada vaihtelevia ja haastaviakin, sillä matkaratsastushan testaa ratsastajan maastoratsastustaitoja. Harvalla ratsukolla on "kotipolullaan" kaikkea käytössä, mitä kisoissa tulee eteen. Paljon erilaisia liikesarjoja kirvoittanut silta osoittautui jälleen kerran haastavaksi paikaksi. Mikäli siltaa ei olisi saatu tehdä, olisi reitit olleet tyyliin "sata kertaa lintutorni ympäri". 
Sateessa tuokin silta purettiin ja saatiin rahdattua metsästä vielä poiskin. Siltatarpeet saimme lahjoituksena Romu-Wesiniltä, kiitos heille!

Kilpailukeskuksessa riitti tilaa ja hevoset saivat napattua suihinsa vähän vihreääkin. Osalta kilpailijoista oli varmasti kiireessä jäänyt lukematta kilpailijatiedote, sillä huolto-alueen löytäminen tuotti ongelmia. Suuren osallistujamäärän vuoksi traileriparkki oli laitettu erikseen, jotta varsinaisella huolto-alueella riittäisi tilaa kaikille.

Kiitos jokaiselle kisatoimitsijalle, teidän työpanoksenne oli kullan arvoinen!
Kiitokset myös eläinlääkärille, stewardille ja koulun talkkarille.
ISO KIITOS Anja ja Birgitta Lönnholtzille kilpailureittien mahdollistamisesta.

Kesän kisoissa törmäillään!
terveisin Eine  

kuvia

Kisakeskuksena toimii jälleen vime vuoden tapaan Sauvon urheilijoiden omistama Suojala. Henkilöautot parkkeerataan jälleen Suojalan pihalle jotta kenttä jää vapaksi trailereille, huollolle ja muulle toiminnalle. Eläinlääkärin tarkastukset tulevat olemaan myös kentällä, samoin reittiselostukset. Eläinlääkärinä tulee olemaan viime vuoden tapaan Minna Hakala.

Reitit tulevat olemaan vaihtelevat; metsätietä, hiekkamonttuja, yleistä tietä, asvalttia, peltoa, metsää… lähes siis kaikkea mitä olla voi.  Tiepohjat ovat kunnoltaan hyviä, tietysti asiaan vaikuttaa ilmojenherra. Jos osuu vesisade ennen kisoja niin tietysti kaikki tiet ovat mukavan pehmeitä, mutta helteen sattuessa ehtivät kuivua koviksi. Oli keli mikä tahansa niin osa teistä pysyy kuitenkin pehmeänä.

120km ensimmäinen ja kolmas osuus sekä 80km ensimmäinen osuus ovat pituudeltaan 36km. Tältä lenkiltä löytyy metsätietä, kylätietä, metsäpolkua, asvalttia josta 400m vilkasliikenteisellä tiellä ja lehmiäkin saattaa reitin varrella ratsukoita ihmetellä.

120km ja 80km toinen osuus, 50km ensimmäinen osuus sekä 30km on pituudeltaan sen 30km. Tällä lenkillä kierretään hiekkamonttujen reunoja, metsäteitä, metsäpolkua, yleistä tietä, yritetään selvitä orilaitumen ohi, ylitetään heinäpelto, ratsastetaan mansikkapeltojen lävitse peltotietä, asvalttia pikku pätkissä ja monta ylä-ja alamäkeä.

120km, 80km ja 50km viimeinen osuus sekä 15km on pituudeltaan 17km. Tämä on luonnollisesti kilpailun helpoin osuus. Kylätietä, metsätietä ja yleistä tietä.  Ylä- alamäkiä toki mahtuu tähänkin lenkkiin.

Viime vuonna maaston vaihtelevuus ja maisemat saivat paljon kiitosta ja uskoisin, että tänä vuonnakin molempia löytyy.

Olette siis kaikki lämpimästi tervetulleita Sauvoon kisamaan!

SAUVO 1.8 JÄRJESTÄJÄN SILMIN

Taas oli sää tyypillinen Matkalaukan kisoille... vaikkakin tällä kertaa vähän vaihteleva. Kisakeskuksessa saatiin vain yksi pieni sadekuuro niskaan, mutta reitillä olivat ainakin 30km matkaajaat saaneet kunnon ukkoskuuron niskaansa.

Kisojenhan piti olla SM-kilpailut, mutta jo hyvissä ajoin ennen ilmoittautumisajan päättymistä alkoi kantautua korviin, että kisaajia ei tarpeeksi löydy. Niinhän siinä sitten kävikin, vain kaksi ilmoittautunutta. Niin sitten jäi vuoden 2009 suomen mestari selvittämättä.

Niinikään 80km:n matkalle ei ilmoittautunut yhtään ratsastajaa. Tässä vaiheessa tietysti ratamestari kiskoi hiuksia päästään kun oli tehnyt valtavasti turhaa työtä 36km:n reitin suunnittelussa ja lupien hakemisessa. Onneksi tuossa heti ilmoittautumisajan päätyttyä oli rentouttava nollaamisreissu Tallinnaan...suosittelen kaikille kisajärjestäjille vastaavaa reissua kisaviikon alkuun.

Uudella innolla sitten lähdettiin torstaina reittejä merkkaamaan. Perjantaiksi oli lupaillut koko päiväksi vesisadetta ja viime vuoden kastumiset mielessä päätettiin tehdä homma tällä kertaa auringon paisteessa. Siinä sitten ajeltiin Sauvoa ristiin rastiin kuusi tuntia ja reitit tuli merkatuksi. Illan vietin vielä koneella vastaillen sähköposteihin ja korjailemalla lähtölistoja.

Perjantai aamulla käytiin ostoksilla hakemassa mitä vielä puuttui ja kolmen jälkeen hurautimme hakemaan Suojalan avaimen. Nopea tarkastus mitä kaikkea pitää tuoda, kotiin, auto täyteen kamaa ja takaisin kisakeskukseen.  Eihän sitä tietenkään kaikkea muistettu ja saatiin tehdä vielä toinenkin reissu. Hessu saapui apujoukoiksi viiden korvilla ja kisakeskuksessa saatiin lähes kaikki valmiiksi. Tässä vaiheessa Einekin tuli paikalle tuoden loput puuttuvat paperit. Yöpyvät ratsukot ja ratsastajat opastettiin oikeaan osoitteeseen, sitten kotiin ja saunaan.

Luokkien peruuntumisesta oli sentään se hyöty, että herätyskello pärähti vasta 6.45. Hepat pihalle ja kohti kisakeskusta miettien pää höyryssä mitä oli unohtunut vielä kotiin. Toimihenkilöt olivat kiltisti saapuneet paikalle 7.15 kuten oli sovittu. Mukana myös yksi ensimmäistä kertaa matkakisoihin tutustumaan tullut. Toimitsijajoukko kutistui kummasti kisojen lähentyessä ja saimmekin jonkin aikaa pähkäillä miten hommat jaetaan jotta kaikki sujuisi hyvin. Pieni joukkomme kuitenkin hoiti mielestäni hommansa huolellisesti ja mutkattomasti. Huumoria viljeltiin ja rento meininki säilyi koko päivän. Suuri KIITOS siis tässä vaiheessa koko joukolle!

50km:n matkalaiset pitivät yllä sellaista vauhtia, että emme meinanneet silmiämme uskoa kun heidän huoltojoukkojaan alkoi saapua takaisin kisakeskukseen vajaan kahden tunnin ratsastuksen jälkeen. Taisi sittenkin olla liian helppo reitti....

Aikataulutus onnistui siinäkin mielessä hyvin, että toimihenkilöille tuli juuri sopivia taukoja joissa ehti käydä vessassa tai kahvilla. Onnistuttiimpa kaikki yhdessä pitämään puolen tunnin ruokataukokin.

Kaikki ratsukot saatiin kunnialla matkaan ja takaisin maaliinkin. Reittimerkinnät saivat selvyydestään kiitosta monelta ratsastajalta. Hyväksyttyjä tuloksia, omia ennätyksiä ja kaksi ontumisesta johtuvaa hylkyäkin päivän aikana nähtiin. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ratsastajat vaikuttivat tyytyväisiltä kaikkiin järjetelyihin.

Harvinaista päivässä oli se, että 50km:n matkalaiset lähetettiin ensimmäisenä kotiin ja 15km viimeisenä. Empä muista tällaista ennen nähneeni.

Kun viimeinenkin ratsukko oli lähtenyt, istahdimme vielä joukolla kahville puimaan päivän tapahtumat. Sitten vaan kisakeskus ulkoapäin ojennukseen ja kahdella autolla (Eine toisessa kartta kädessä) purkamaan reitit. Illalla yhdeksältä olikin taas kiva pujahtaa saunan lämpöön.

Sunnuntaiaamulla raivasimme ensimmäiseksi auton tyhjäksi kaikista kamoista. Sitten taas Suojalaan ja siivoamaan sisätiloja. Ja totta kai juuri kun olimme saaneet kaikki sisällä kuntoon ja piti siirtyä ulos, tuli ukkoskuuro. Tämän kuuron ansiosta pururadan haravointi onneksi jäi vähemmälle kun lähes kaikki jäljet olivat kadonneet. Vielä Suojalan ovi lukkoon ja piste.... siinä olivat Matkalaukan vuoden 2009 viimeiset kisat.

Kiitos vielä kerran kaikille maanomistajille, tiehoitokunnille, ratsastajille, huoltajille ja toimihenkilöille, te kaikki yhdessä teitte tämän kilpailun!

-Minna

 kuvia ja myös täällä

SEUROJEN YHTEISTYÖPALAVERI 10.10 FORSSA

Matkaratsastusseurat yrittävät tänä vuonna sitä mihin liitto on jo kauan seuroja kannustanut, yhteistyötä! Sysäyksenä tälle yhteistyölle järjestettiin kokoontuminen Jokioisissa Tuulensuun ratsutilalla. Mukana oli hallituksen jäseniä kaikista aktiivisista matkaratsastusseuroista.

Syömisten ja kahvien jälkeen tällekkin epäviralliselle kokoukselle valittiin sihteeri ja puheenjohtaja pitämään yllä järjestystä ja poistamaan rähinöitsijät ulos pakkaseen. Liekkö syynä ulkoilman kylmyys vai yleinen yhteisymmärrys, mutta "jäähypenkki" pysyi koko illan tyhjänä.

Pisimpään keskusteltiin matkaratsastuksen tulevaisuudesta Suomessa. Mietittiin miten lajin pariin saataisiin uusia harrastajia ja ennen kaikkea miten ratsukoita saadaan siirtymään seuraaviin luokkiin. Yhtämieltä oltiin siitä, että starttikursseja on järjestettävä enemmän ja laajemmalla alueella jotta tavoitettaisiin lajista kiinnostuneet ja saataisin heidät lajin pariin. Valmennusjärjestelmään on tulossa myös muutoksia jotta saataisiin seura-ja aluetason valmentajia ja niitä jotka auttaisivat sekä kannustaisivat kisaamisen aloittaneita jatkamaan ja nousemaan pidemmillekkin matkoille.
Keskustelua syntyi myös kisajärjestelyistä ja pelkistä harjoitus-seurakisojen lisäämisistä. Tosin tässä ongelmaksi muodostui jälleen se aktiivisten pieni joukko jolla ei aika riitä. Tosin Sisuratsukot suunnittelivat panostavansa vain näiden kisojen järjestämiseen joten niitäkin on siis toivottavasti lisää tulossa niille joille kynnys lähteä aluekisoihin on liian suuri. Tällä tavoin ehkä saadaan madallettua kynnystä lähteä kokeilemaan kisaamista.

Se mistä eniten odotettiin kädenvääntöä sujuikin täydessä yhteisymmärryksessa, eli ensi vuoden kisakalenteri. Kisoja tuli 10, yksi kullekkin kuukaudelle jolloin palautumisvälit on juuri passelit. Vihdoinkin vältetään se kompastuskivi, että kisoja on kahden viikon välein eikä osallistujia riitä molempiin. Jolloin luokkia, pahimmassa tapauksessa koko kisat, joudutaan perumaan. Myös luokkajaot tehtiin täydessä ymmärryksessä ja ainakin allekirjoittaneen muistin mukaan taitaa olla ensimmästä kertaa tulossa vuosi jolloin kansallisia kilpailuja on riittävästi SM-kisoja ajatellen. Yhteisymmärryksessä päätettiin myös se, että kisakausi päätetään SM-kisoihin jolloin halukkailla on koko kisavuosi aikaa hankkia tarvittavat tulokset.
Ennen kuin joku alkaa kyselemään ensi vuoden kisakalenterin perään, niin tarkennetaan vielä; sovittiin päivämäärät, matkat ja mikä seura järjestää. Seurat omissa kokouksissaan päättävät paikkakunnat, kun ne ovat selvillä, julkaistaan kisakalenteri seurojen sivuilla. Toivotaan myös, että yhteistyön nimissä kisakalenteri olisi tänä vuonna pitävä eikä kisojen siirtämisiä tapahtuisi.

Oman lisänsä kokoontumiselle antoi myös Ben Simonsen joka edusti paikalla liittoa ja kertoili valjakkojaoston toiminnasta ja oman lajinsa ongelmista. Meillä pienillä lajeillahan on paljon samoja ongelmia; pienet osallistujamäärät, vähän aktiiveja ja paljon järjestelyjä vaativat kisat. Varmasti lohdutti meitä matkaratsastuksen parissa puurtavia kuulla, että samoja ongelmia sitä on muillakin lajeilla.

Jotta seurojen välinen yhteistyö ei kuihtuisi tähän kokoontumiseen, perustettiin myös työryhmä johon joka seurasta valittiin henkilö ja ensimmäinen kokoontuminenkin sovittiin samantiet jottei homma kaatuisi heti alkuun. Työryhmän jäsenten tehtävänä on sitten tuoda omassa seurassa syntyneitä ideoita kaikkien ryhmäläisten tietoon jolloin työryhmä pääsee niitä miettimään, jalostamaan ja toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan.

Kaikki olivat yhtämieltä siitä, että vastaavanlaisia kokoontumisia tarvitaan jatkossakin. Toivottavasti niitä myös saadaan aikaan.

Tapahtuma oli erittäin rakentava, hyviä ideoita löytyi, monta asiaa tuli ratkottua ja ennen kaikkea yhteistyölle on nyt rakennettu pohja jolta on hyvä jatkaa. Sydämmestäni toivon, että tämä yhteistyö parantaa ja nostaa matkaratsastuksen suosiota.

Terveisin Minna

SYYSKOKOUS JA PIKKUJOULUT 28.11. FORSSA

Hyvin jouluisessa säässä (eli vesisateessa) saavuttiin Forssan Cumulukseen.
Ilta aloitettiin sääntömääräisellä syyskokouksella joka eteni rivakasti esityslistan mukaan.

Suurinta keskustelua synnytti jäsenmaksujen suuruus, liitto kun on TAAS kerran päättänyt nostaa omaa osuuttaan. Kaikkien läsnäolijoiden mielestä matkaratsastajat eivät saa liitolta vastinetta rahoilleen.... mutta minkäs teet, ei meidän pienet äänet paljon paina elikkä pakko taas kerran vaan alistua ja nostaa jäsenmaksuja jotta seuralle jäisi edes jotain.

Myös muut asiat kohtaan oli kertynyt yllättävän paljon asioita joista myös saatiin keskustelua aikaiseksi, tosin hyvinkin positiivisessa hengessä.

Tulevia tapahtumia vuodelle kertyi sen verran, että järjestäjiä itseäänkin alkoi jo ihmetyttää, että selvitäänkö me näin pienellä joukolla kaikista suunnitelluista tapahtumista. No, haasteita pitää elämässä olla!

Syyskokous päätettiin iloisissa merkeissä palkitsemalla vuoden juniorina Inka Alakylä joka aloittelee matkaratsastustaivaltaan islanninhevosensa Rekja fra Uotilan kanssa. Tulevaisuus näyttää mihin asti ratsukko etenee :)
Kiertopalkinnolla palkittiin vuoden menestynein ratsukko ja komea
hevosenpääpatsas muutti vuodeksi allekirjoittaneen kirjahyllylle.

Tovi ehdittiin istahtamaan baarin puolella ennen kuin saimme kutsun jouluruokailuun jonka Matkalaukka kustansi jäsenilleen. Ainahan ruoka hyvälle maistuu ja saimmekin aika tovin vierähtämään ruokia maistellessa ja vielä enemmän aikaa vierähti kun suunnittelimme erillaisia strategioita miten siirrämme kenenkään huomaamatta jälkiruokapöydässä olevat suklaakonvehtikipot omiin pöytiimme.

Hetken istuimme vielä iltaa ennen kuin kaikki lähtivät suunnistamaan koteihinsa.

Vuosi on taas saatu päätökseen ja mielessä ensivuodelle sekä uusia että vanhoja kujeita. Kiitos omasta puolestani kuluneesta vuodesta. Pyrin ensivuonnakin kirjoittelemaan kuulumisia ja päivittämään nettisivuja mahdollisimman ahkerasti aina kun jotain "raportoitavaa" löytyy. Ensi vuoden tapahtumissa taas toivottavasti nähdään!

Joulua odotellessa -Minna

KUVIA